Olen ollut koti-ihminen aina. Teininä rakensin oman maailmani vanhan kanttorilan vinttikamariin, ensimmäinen irtiottoni itsenäisenpään elämään. Kotini on aina ollut käyttöä varten, siellä ovat saaneet ja saavat olla vapaasti niin lapset kuin aikuiset ja eläimetkin. Sama koskee pihaa ja puutarhaa, nekin kertovat minusta, niitä ei puserreta mihinkään tiettyyn malliin. En esittele trendiympäristöjä, en sisustus- tai puutarhalehtien kiillotettuja kuvia. Katselen lehtiä mielelläni ja haen inspiraatiota. Oman ympäristöni haluan kuitenkin vain olevan omanlaiseni, haluan viihtyä siellä, elää täyttä tavallista ja arkista elämää.

Oma ympäristö on tärkeä turvasatama, siellä saa olla oma itsensä, siellä ei tarvitse pelätä mitään. Tunteet ovat sallittuja, saa itkeä ja nauraa. Kun astuu omalle aluelle voi huokaista helpotuksesta, voi antaa periksi, riisua sosiaalisen maskin ja rentoutua.

Uskalla nähdä itsesi ympäristössäsi, uskalla luoda omannäköisesi maailma.