Joulua juhlimaan…
Palataan hetkeksi menneissyyteen. Julkaiseminen on jäänyt vaiheeseen, nyt aika laittaa tuulemaan :) Kevät alkaa olla pitkällä, aurinko lämmittää, lumet sulavat (tänä talvena jo aika monetta kertaa…) Tärrkientä on valon lisääntyminen, häivähdys uudesta keväästä ja kaasvun ihmeestä.
Tätä kirjoittaessani eletään jo Tapanin iltaa. Aika menee niin nopeasti ettei ymmärrä. ikääntymisen myötä ajan kuluminen on vauhdittunut eksponentiaalisti. Hyvä että mummeli perässä pysyy. Yrittää täytyy, ja yrittää täytyy myö hillitä sitä näennäistä vauhdikkuutta millä sitä elämää elää. Elämäänsä voi rauhoittaa, voi väillä asettua aloilleen ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Luulen että tämä tietynasteinen jatkuva multitaskaaminen on jäänyt päälle työvuosista. Töissä piti, työn luonteesta johtuen, olla silmät selässäkin ja koko ajan tehdä montaa asiaa päällekkäin. Vaikka näitä eläkevuosia on jo takana, on minulle selkeästi jäänyt tavaksi hoitaa montaa asiaa päällekkäin, useimmiten tarvetta tähän ei tietenkään ole olemassa.
Palataan siis takaisin jouluun. Meidän pienen perheen jouluperinteet ovat vuosien saatossa muuttuneet, Ydinperhe on laajentunut ystäväperheeseen, ystäväperheet ovat lisääntyneet ja nyt joulu voidaan viettää myös muualla kuin juuri meillä. Minusta löytyy aimo annos kanaemoa tai muumimammaa ja helposti yritän haalia joulun(kin) luokseni. Yhtenä ajatuksena on samalla osoittaa kiitollisuutta menneestä vuodesta minulle tärkeille ihmisille, luoda juhla ystäville. On ihan mahtavaa nähdä perhe ja ystävät saman pöydän ympärillä ja katsoa kun ruuat katoavat ja kuunnella vilkasta juttelua, siinä melkein itse unohtaa oman syömisensä ja jää vain katselemaan ja kuuntelemaan.
Aattoa vietimme ystäväperheen luona. Mummon Muru halusi meidät ehdottomasti heille. Oli mukavaa, herkkua herkun vieressä. Joulaterian jälkeen äidit saivat höpöttää ja nautiskella jälkkärijuustoja, isot ja pienet pojat pelasivat uutta Super Mariota :) Juuri sopiva jakaantuminen! Koiruuden kanssa kävelimme kotiin illalla, hyvä ilma olla ulkona, kauniit maisemat. Kuulimme kuinka tuomiokirkon kellot kutsuivat väkeä myöhäiseen palvelukseen, tunnelmallista. Täytyy kyllä myöntää, että kellen aloittaessa soittonsa oli pienen hetken päällimmäisenä tuntena pelästys. Ajatukset lensivät väistämättä Ukrainaan, hetkisen mietin onko nyt tulut meidän vuoromme. Järjen voima oli onneksi suurempi. Hieno jouluaatto, hieno iltakävely!
Joulupäivänä oli meidän vuoromme. Halusin, lapseni halusi myös, viettää aikaa meidän vanhaakin vanhempien ystäviemme kanssa. Yhteiset joulumme juontavat jo vuoteen 2009 jolloin elämän traagisuus sai meidät aloittaman yhteisten joulujen perinteen. Tämä on muuten ollut parhaita jouluperinteiteiden muutoksia <3 Joukkoon on asettunut mutkattomasti myös uudempaa ystövöpiiriä, tärkeintä on että meillä on hyvä ja helppo olla yhdessä. Meillä on aina tavallaan aika perinteinen joulupöytö, ajatuksella että kaikille olisi jotain. Ruokaakin tärkeämpää on se, että saa ystävät yhteen, sitä kiitollisuudella ajattelen tänäänkin.
Tämä on kirjoitettu alkukirjoituksena uudelle blogille. Tästä jatketaan yhdessä eteenpäin. Asiat valottuvat ja selkeytyvät varmasti yhteisellä matkallamme myöhemmin.. Tapaamisiin uudestaan pikaisesti <3
