Elohuone.
Blogeja elämästä.
Mikä ihmeen Elohuone?
Elohuone, mielenmaisema, haaveiden pesä, koti vanhassa talossa, kesä puutarhassa.
Oma sohva, oma tupa, oma lupa, turva maailman melskeeltä.
Elohuoneessa pohdiskellaan ja mietiskellään, kerrotaan koirajuttuja, jaetaan valokuvia ihan arjesta ja sen sattumuksista. Kerrotaan yrityksistä ja erehdyksistä, vähän mistä vaan, onnistumisen iloista. Kuten myös epäonnistumisen ja epätoivon hetkistä.
Eletään elämää kivun kanssa, sen ehdoilla. Siellä kohdataan kivun voittamisen ilo, tai tunteet silloin kun jää häviölle…
Elohuone on kaikkea tätä, ja paljon muutakin. Minulle se on kirjoittamisen iloa ja oman ilmaisun muokkaamista. Se on osa luomisprosessia, kuvan ja sanan liiton rakentamista. Elohuone rakentuu yhden elämän polveilevasta kulusta, sen mutkista ja yllätyksistä mutkan takana. Se on sitä kun noustaan mäkiä ylös, välillä tullaan kierimällä alas, välillä taaperretaan tasamaalla.
Elohuoneessa eletään monimuotoista ja samana toistuvaa arkea monine herkullisin mausteineen, elämä siellä on hyvää vaikka sitä ei ihan aina heti huomaisikaan,
TÄÄLLÄ ON TOISTAISEKSI VÄHÄN UUSIA TEKSTEJÄ.
ODOTELLESSASI NIITÄ, LUE VANHA BLOGI JA TARKKAILE TUOREIMMAT BLOGITEKSTIT-PALIKKAA!
Olen ollut koti-ihminen varmaan aina.
Teininä rakensin oman maailmani vanhan kanttorilan vinttikamariin. Se oli ensimmäinen varsinainen irtiottoni itsenäiseen elämään. Viihdyn kotona, haluan luoda ympäristöstäni juuri sellaisen, mikä parhaiten tuntuu juuri minulta. Kotini on käyttöä varten, siellä saavat olla vapaasti niin ihmiset, lapset ja aikuiset, kuin eläimetkin. Sama koskee pihaa ja puutarhaa, niidenkin täytyy olla omanlaisia, ei johonkin tiettyyn malliin puserrettuja, niiden pitää olla viihtyisiä juuri minun tavallani. En esittele trendiympäristöjä, en sisustus- tai puutarhalehtien kiillotettuja kuvia. Niistäkin monesta pidän, minulle kuitenkin riittää pelkästään se, että koen ympäristön omakseni. Siellä eletään täyttä tavallista ja arkista elämää, myös silloin kun ei oikein jaksaisi.
Omaan kotiin, omalle pihalle ja puutarhaan kuuluvat ystävät, sinne kuuluvat koiruudet. Rakennan pihaa ja puutarhaa mummelin voimin ja keinoin, kunhan on vihreää ja vehreää se riittää, aika usein mennään yrityksen ja erehdyksen tietä. Yritän myös opetella ystäväni filosofiaa; koira saa kaivaa kaikkialla puutarhassa, kunhan koira ei istuisi kukkaruukkuihin. Ei aina ihan helppoa, salaattirivin totaalista uudellen muokkausta saattaa olla vaikea hyväksyä, mutta haluan hyväksyä sen että ympäristöni on myös koiria varten. Ystävät ovat aina tervetulleita luokseni. Jaan mielleläni satoani heidän kanssaan, eri tavoilla, suoraan puskasta tai pellolta, piirakkaan leivottuna tai salaatiksi koottuna.
Kotona käydään läpi tunteita, kotona itketään ja nauretaan. Kotona saa olla oma itsensä, ennen kaikkea, kotona ei tarvitse pelätä mitään. Koti (myös piha ja puutarha) on tärkeä turvasatama. Edelleen, kun astuu omasta portista pihan puolelle, kun avaa oman ulko-oven ja astuu sisään voi huokaista helpotuksesta. Silloin on lupa antaa periksi, riisua maski ja rentoutua.
Uskalla nähdä itsesi ympäristössäsi, uskalla luoda omannäköisesi maailma.
Täällä leivotaan gluteenittomia leivonnaisia! Ja laitetaan ruokaa gluteenittomasti, helposti ja kevyesti.
Krooninen kipu on tullut osaksi elämää, sen kanssa voi elää. Vaikkei se ole aina helppoa…
TUOREIMMAT BLOGITEKSTIT
Kevään hommia, mennään kohti kesää, toivottavasti!