MONINAISTA SAMANLAISTA
Viime aikoina on tullut mietiskeltyä mikä on kipupotilaan paikka terveydenhuollon ylikuormitetussa viidakossa. Elettyäni kroonisen kivun kanssa 13 vuotta, oltuani eläkkeellä kuusi vuotta (käsittämättömän monta vuotta muuten, juurihan sen työelämän jätin taakseni), olen nähnyt kuilun mikä hoidon saatavuudessa on. Elämme kahtiajakautuneessa yhteiskunnassa, on heitä jotka saavat hoitoa ja meitä jotka joutuvat taistelemaan ihan perustavanlaatuisita terveydenhuollon palveluista. Tarvitaisiin ehkä lottovoiton tuoma mahdollisuus käyttää yksityistä sektoria hoitoa saadakseen, ilman sitä joutuu pitkälti hakkaamaan päätään seinään. Ikävöin todella työterveyshuoltoa ja vanhaa työterveyslääkäriäni, hän kuunteli ja (etenkin) kuuli sanottavani, asiat toimivat vaikkei sitä silloin aina tajunnutkaan.
Olen jo aikaisemmissa postauksissa itkenyt tai ihmetellyt tai taivastellut tai jotain, reseptien uusimisen vaikeutta. Ongelmat eivät ole todellakaan poistuneet. Krooniseen hermokipuuni tarvitsen vahvoja kipulääkkeitä, käytössäni on mm kipulaastari. Lääkäri uusii edelleen kipulaastarini kahden kuukauden laastarit kerrallaan eli kaksi neljän laastarin pakkausta. Uusimispyyntö pitää tehdä viime tipassa, jotta reseptit yleensä suostutaan uusimaan. Omakannassa lukee esim;”Ei uusita nyt, resepti on juuri uusittu.” Eli en voi tehdä sitä omakannan tai apteekin kautta, en uskalla ottaa sitä riskiä ettei lääkkeitäni uusittaisikaan. Mieluummin kävelen suoraan tk:n tiskille pyytämään uusintaa. Viimeksi oli tilanne se, että omalääkärini seuraava toimistoaika olisi ollut myöhemmin kuin laastarini loppuivat… Tk:n tiskilä virkailija pystyy tarpeeni välittämään tarvittaessa jollekin toiselle lääkärille. Onko tässä mitään järkeä?
En voi siis pyytää reseptin uusintaa heti kun olen edellisen lääkkeen hakenut ja näin ennakoida lääkkeen lopppuminen. Reseptiä ei uusita, koska minulla lääkettä jäljellä. Reseptien uusinnan ennakoiminen vähentäisi huomattavasti stressiä lääkehoitoni jatkuvuudesta. Minusta tämä tk.n tiskin kautta reseptien uusiminen on resurssien tuhlaamista. Myös minun kannaltani, olemassa olisi muitakin poti,lasystävällisempiä, kanavia reseptien uusimiselllle. Onneksi kykenen vielä liikkumaan suhteellisen helposti, entäpä sitten kun en pysty tai jaksa, mitä sitten tapahtuu?
Nyt tämä lääkerumba on saanut lisämausteeksi pahentuneet lääkkeiden saatavuusongelmat. Siinä toki lienee kyse maailmalaajuisesta asiasiasta. Henkilökohtaisesella tasolla iskee se aika pahasti myös tällaiseen tavalliseen lääkkeiden käyttäjään, lääkärin määräämien ja reseptin mukaan käytettyjen lääkkeiden käyttäjään. MInuun etenkin sen takia, että lääkäri uusi ne kipulaastarit edelleen kaksi neöjän laastarin pakkauksta kerrallaan. Normaalistihan läääkkeitä saa apteekista kolmen kuukauden tarpeen kerrallaan. Apteekin mukaan toimitusongelmat koskevat etenkin noita pieniä pakkauksia, niitä kolmen kuukauden eli 12 kpl pakkauksia on koko ajan ollut paremmin saatavilla. Niinpä siis haen neljän laastarin pakkauksia ympäri kaupunkia., etsien apteekkia jossa lääkettä olisi. Lisäongelman tähän soppaan tuo se, jos saan vain yhden neljän pakkauksen apteekista, koska siellä ei ole kuin se yksi. Silloin saan sen toisen neljän pakkauksen vasta hyvin lähellä lääkkeen loppumista johtuen Kelan säännöksistä.
Aika ahdistva tilanne, kauhea stressi koko ajan siitä uusitaanko reseptit, lisäksi jos reseptit uusitaan joutuu stressaamaan, onko apteekissa tarvitsemaani lääkettä. Stressi lisää kipua, kipu lisää stressiä eli kierre on valmiina. Minä käytän lääkkeitäni ohjeen mukaan, en yhtään enempää. MInkä sekä lääkäri että apteekki voivat helposti tarkistaa. Mitäkö tästä kaikesta ajattelen? Suoraan kysymykseen suora vastaus, koen sen vallankäyttönä, kyykyttämisenä ja kiusaamisena. Kuuluuko tällainen terveydenhuoltoon? Minun mielestäni ei.
