Kipee homma

Miksi kuulkaa reseptien uusiminen on niin hankalaa? Kipupotilaana, joka joutuu käyttämään käsikauppalääkkeitä vahvempia kipulääkkeitä, tuntee usein itsensä läääkkeiden väärinkäyttäjäksi. Ilman mitään konkreettista syytä.

Käytän lääkkeitä tismalleen ohjeiden mukaan, asia on helposti tarkistettavissa potilastiedoistani. Silti joka kerran reseptejä uusiessani, hiipii mieleen pelko, uusitaanko kipulääkkeet tällä(kin) kertaa. Pelkoa pahentaa se, että viimeaikoina reseptejä on pantattu, olen usein joutunut kyselemään uusimisen perään.

Resepti uusitaan nimittäin nykyisin vasta kuin kaikki vanhat lääkkeet on varmasti käytetty. Lääkkemääräyksiä ei kaikkia kirjoiteta edes kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, minulle osa tulee kahden kuukauden, osa kolmen kuukauden jaksoissa.

Vaarana tässä systeemissä on viivästymät lääkkeen saamisessa, terveysasema ei toimi napin painalluksella. Jos en saa lääkkeitäni ajoissa, kivut lisääntyvät nopeasti, saatan saada pahojakin vieroitusoita. Ei kiva.

Minun perusturvallisuuden tunteelleni olisi tärkeää, että tiedän minulla olevan reseptit aina valmiina apteekissa ja että voin lääkkeet hakea itselleni sopivalla hetkellä.

Pitkälti USAn opiaattikriisistä johtuen myös me suomalaiset kipupotilaat kärsimme epävarmuudesta lääkkeidemme suhteen. Kipulääkkeitä ei uskalleta kirjoittaa myöskään kipupotilaille, pelätään ilmeisesti viranomaisten nuhteita liiasta kirjoittamisesta. Itse olen onneksi toistaiseksi reseptini kuitenkin saanut, välillä toki viimetipassa. Tiedän kuitenkin monen kipupotilaan joutuvat taistelemaan lääkkeistään täysin epäinhimillisesti.

Jokainen kipupotilas on arvokas ihmisenä, hän ansaitsee hyvää kohtelua ja kaiken lääketieteellisen ja lääkkeellisen avun mitä on saatavilla, oman tarpeensa mukaisesti.

Tästä syystä olen kouluttautunut kivun kokemusasiantuntijaksi. Aktiivinen toimijuus hakee paikkaansa, eiköhän silti se oma paikka vielä löydy.