Nyt ei ole hyvä olla
Syksy on aina ollut hankalaa aikaa. Kolean kosteuden myötä aktivoituvat kaikki mahdolliset kivut ja kolotukset. Sitten tulee kylmyys, pakkaslukemista myötä alkaa vasemman käden ikuinen routa, sisäinen kylmyys johon ei auta juuri mikään. En taas muistanutkaan kuinka paljon ihmisessä on pieniä niveliä jotka voivat olla kipeitä. Niitä on paljon, sen voin paljastaa… Eikä tämä kevätkään tunnu sen paremmalta, sama koleus jatkuu, sama kosteus jatkuu ja jatkaa ja jatkuu.
Tyypillisesti päivä alkaa sillä, että tuntee oikeasti olevansa vanha. Sängystä nouseminen muistuttaa merinorsun kalliolle kipuamista. Kun vihdoin pääsee pystyyn, ei selkä oikene, jalkapohjiin sattuu joka askeleella, eteenpäin köpötellään pienin tasa- askelin. Siinä sitten on kiva yrittää ehtiä vessaan ennenkuin tapahtuu vahinko… Tämä on niin tätä. Tämä on tätä elämätä! Onneksi ainakin periaatteessa tarvitaan maksimissaan vain tunti tai pari, niin maailma näyttää paremmalta ja keho toimii niinkuin sen pitääkin. SIlti, se kipu jää, mikään ei auta. Tärkeintä on että keho kuitenkin vielä vetreytyy ja päästään koiruuden kanssa nauttimaan ulkoilusta tai pystyn tekemään jotain muuta mukavaa.
Tänään olen juossut reseptiasioissa sinne ja tänne ja tänne ja sinne. Oli sitten syy itsessä, apteekissa tai tk:ssa, oli kipuilääkereseptini kuitenkin tyhjä, uusimatta. Olen käyttänyt hermokipuun samaa lääkettä vuodesta 2010, käynyt läpi lääkevaihtokokeilun myötä vieroitusoireet. Päivän kauhuskenaario olikin tuo lääkkeen äkillinen lopettaminen ja vieroitusoireet johonkin hamaan tulevaisuuteen asti. SIihen asti kunnes uusi hyvinvointikoneisto, jossa kaikki ovat yhtä onnellista hyvinvointiperhettä, on valmis ja terveydenhuolto toimii kuin rasvattu salama.
Onneksi kuitenkin kaikki kuitenkin meni hienosti. Reseptini uusittiin, sain lääkkeeni. Voin antaa kymmenen pistettä tk:n toiminnalle tällä kertaa. Silti olen kipeä. Kävely näillä liukkailla vaatii kovan veronsa. Jännittäminen ja jäkittäminen tekee jaloista kipuilevat pökkelöt. Hermokipu on siirtynyt kehossa paikasta toiseen, milloin sattuu käädet, milloin jalat. SIlti olen tyytyväinen, onnellinenkin, sainhan lääkkeeni. Laiskanläksyksi tuli hakea jatkossa lääkkeet ajoissa, varmistaa onko voimassaolevaa reseptiä ja varmaan jotain muutakin :) Sekään ei ilmeisesti riitä, jos toisaalta yrittää uusia reseptiä varmuudenvuoksi ennakkoon, ei sitä uusita….
