HUKKUVAN OLJENKORSI

Edellinen tositarina elävästä päättyi toiveeseen, että asiat lähtisivät järjestymään. Aina voi toivoa, aina ei toiveet toteudu, ainakaan ihan yksinkertaisesti.

Lääkäri soitti, kertoi minulle mitä jalan ultraäänessä oli näkynyt. Kysyi syönkö kipulääkettä, toki syön, minulla on krooninen kipuoiireyhtymä. Ja kyllä, otan myös tulehduskipulääkkeitä… Lääkkeet eivät auta. Kerroin rtg-lääkärin ehdotuksen koortisonipuudutteesta, niin voihan sitä kokeilla, ei se auta kaikilla. Kyllä tiedän ettei varmaa apua voi luvata. Tarviitsen nyt jotain apua tähän, en jaksa näin. Jalassa alkaa olla hermokipua ja samoja oireita kuin CRPS kädessäni. Voitaisiinko edes kokeilla? Minulla olisi antaa seuraava aika 18.7. Se on kolmen viikon päästä, tarvitsisin apua nyt, tätä on kestänyt jo melkein kuukauden… Niin, minulla ei ole aikaisempia aikoja tarjota. Voin tietysti laittaa ajanvaraajalle viestiä, niin hän katsoo teille aamulla jotain kiireaikaa. Tai voittte itse soittaa aamulla…. Tässä vaiheessa saatoin ehkä mahdollisesti hiukan avautua ajanvarauksen ongelmista etenkin jos yrittää soittaa. Pyysin kyllä anteeksi. Niin, haluatteko että laitan sen viestin, en osaa itse käyttää tuota ajanvaraksen ohjelmaa…. Minä siis TODELLA HALUAN, että laitat sen viestin!!!!

Oli taas olo, että hakkaa päätä seinään. Että vastassa on muuri, jonka yli ei pääse. Se muuri tai seinä on tämä toimimaton systeemi. Myönnän hermostuneeni, myönnän itkeneeni, purin turhautumistani. Pyyssin anteeksi, sanoin ettei vika ole yksittäisessä lääkärissä, vaan koko terveydenhuollon kyvyttömyydestä hoitaa tehtäväänsä. Toki voisi kuvitella myös sijaisille opetetun ajanvarauksen käytön.

Iloinen yllätys oli, kun tekstiviesti lääkäriajasta tuli jo muutama tunti edellisen keskustelun jälkeen. Aika oli tänään eli seuraavaana päivänä. Olin ajoissa paikalla, edellinen potilas lähti pois noin 10 minuuttia myöhässä. Ketään toista potilasta ei mennyt sisälle. Odotin ja odotin ja odotin, aloin taas hermostua. Kun oli kulunut puoli tuntia siitä kun minun piti päästä lääkäriin aloin metsästää henkilökuntaa. Niin hoitaja kuin lääkärri käski odottaa vielä, kyllä minun lääkärini kohta tulee…. Kukaan ei koputtanut ovelle kyssyäkseen mikä tilanne, en kyllä minäkään. Oiko se killegiaalista suojelua vai mitä, en tiedä. Loppujen lopuksi tulin odottaneeksi 40 minuuttua. Mutta taisi lääkäri kuulla kun yritin asiaani hoitaa sillä heti sen jälkeen hän kutsui minut sisään. Huoneitten oven läpi kuuluu nimittäin ihan kaikki. Summa summaarum. Jalka oli, ja on, kipeä. Lääkäri laittoi puudutteen vaikka oli skeptinen sen tehosta. Jos kipu pistettäessä kertoisi lääkkeen tehon, olisi se erittäin tehokas :) Sain myös lähetteen jalan natiivi rtg-kuvaan. Eli vihdoin joku teki jotain konkreettista. Vaikka apu olis psyykkinen, voi sekin helpotta.