JOOPA JOO

Jännityskertomus tiivistyy. MIkähän tämän tarinan numero olisikaan…

Joka tapauksessa, kävin eilen (5.7.) kipuilevan jalan röntgenkuvilla. Se oli ihan jees juttu, homma sujui eikä aikaakaan kuville pääsyyn mennyt kuin perjantaista tiistaihin. Vaan kun piti varata aika lääkärin soittoajalle kuvista, ensimmäinen vapaa aika on 17.7. Niinhän tässä taas sitten odotellaan… Kovin iso yllätys ei liene että soittava lääkäri on taas eri.

Laskin montako lääkäriä tässä sopassa onkaan ollut: 1) etälääkäri, joka passitti päivystykseen 2) päivystyksen lääkäri 3) tk:n akuuttilääkäri, joka lähetti jalan uä- tutkimukseen 4) lääkäri jonka luona kävin kuulemassa uä vastauksia ja 5) lääkäri joka soittaa minulle rtg- kuvista. Niin ja toki lisäksi vielä rtg- lääkärit. Joka kerralla eri henkilö.

En voi olla ajattelematta, miten paljon resursseja tässä on jo tähän asti käytetty. Jalkavaivani ei ole henkeä uhkaava, se on monessa suhteessa pieni ongelma. Silti se aiheuttaa minulle kipua ja kärsimystä, jota en vanhojen kipujeni lisäksi enää kaipaisi. Se vaikuttaa kykyyni liikkua. Jokainen läpikäyty vaihe on sitonut läkäärin/hoitajan aikaa. Ja minun aikaani, pitkitänyt jalkani hoitoa. Ylläpitänyt kIpua ja kipua ja kipua. Aika lailla alkaa konkretisoitua tk:n tai hyvinvointialueen organisatoriset ongelmat. Löytyisikö tämänkaltaisesta “hoitopolusta” yksi syy siihen miksi sitä hoitoa on niin vaikea saada. Voin vain kuvitella, jos olisin saanut ajan lääkärille kun sitä tarvitsin, kesäkuun puolivälissä akaneeseen jalan kipuun. Apua hain siis esimmäistä kertaa ennen juhannusta. Jos sama lääkäri olisi hoitanut nämä eri vaiheet, hoito olisi ollut jatkuvaa ja parhaimmillaan hoitanut paitsi itse ongelmaa, myös minua henkisesti. Jalan kiputila ei välttämättä olisi sen kummempi kuin nytkään, mutta hoidon sujuvuus ja vaikuttavuus olisivat ihan toisella tasolla. Näin sen näen.

Joopa joo….